1980-2000

1980-luvun alussa osa seuran historiaa katosi, kun tarpeettomaksi käynyt ja paljon toimintaa nähnyt Jäntevän lava purettiin. 1985 nimenmuutoksen yhteydessä seura rekisteröitiin uudelleen ja entinen nimi Voimistelu- ja urheiluseura Jäntevä lyhentyi nykyiseen muotoonsa, Mäntyharjun Jäntevä ry:ksi.

80-luvulla toiminnan painopiste keskittyi kahteen lajiin: painonnostoon ja jalkapalloon. Painonnostoon ilmeni vuosikymmenen alkupuolella selvää kiinnostusta. Alkuvuosina harjoitustilojen puute jarrutti lajin kehitystä, mutta kun nykyinen Taidekeskus Salmela, silloinen Salmelan punttisali saatiin seuran käyttöön, tilanne parani huomattavasti. Parin vuoden tunnustelujen jälkeen seuran nostajat uskaltautuivat mukaan kilpailutoimintaan. Aktiivisimpina toimintavuosina seuran voimailujaosto järjesti useita kansallisia painonnostokisoja ja Jäntevän nostajat saavuttivat mitalisijoja myös piirinmestaruustasolla. Myös seuran ainoa SM-tason mitali kirjattiin tuolloin voimailujaoston meriittilistalle. Sen nappasi itselleen vuonna 1987 nuorten sarjassa nostanut Jari Järvinen. Voimailujaoston puuhamiehenä toimi useiden vuosien ajan Risto Nikkinen.

Hiihtoharrastus elpyi 80-luvun alussa ja hiihdon kilpailutoiminnan osalta nähtiin muutama toimelias vuosi. Hiihtojaoston puuhamiehen Taisto Hartosen johdolla seuran hiihtäjät sivakoivat tukun sekä henkilökohtaisia että joukkue mitaleja TUL:n piirinmestaruuskisoissa.

Kuntojaosto pyrki saamaan tavallisia rivijäseniä liikkeelle erilaisten kuntoilutapahtumien merkeissä. Kuntoilutapahtumista suosituimmaksi kehittyi SAK:n paikallisjärjestön kanssa yhteistyössä vuosittain järjestetty pyöräilytapahtuma. Tämä perinne jatkuu yhä nykyisinkin.

Muutamia vuosia hiljaiseloa viettänyt jalkapallotoiminta heräsi henkiin vuosikymmenen puolivälissä. Kiinnostus lajia kohtaan oli kasvussa ja kun millään muulla mäntyharjulaisella seuralla ei sitä ohjelmistossaan ollut, oli jalkapallotoiminnalle olemassa selvä tilaus. Miesten joukkue uskaltautui vuonna 1985, vuoden harjoittelun jälkeen piirin viitossarjaan. Jo seuraavana vuonna, vuonna 1986 joukkue pääsi omasta viitossarjan lohkostaan jatkokarsintaan ja karsintapelien kautta hankki itselleen paikan nelosdivisioonaan. Tämän jälkeen Jäntevä kuuluikin nelosdivisioonan vakiokalustoon yhtenäisesti kuuden vuoden ajan.

Toiminnalla ei ole jatkuvuutta ellei tulevaisuuteen, tässä tapauksessa junioreihin panosteta. Tämä tosiasia huomattiin myös Jäntevän palloilujaostossa. 80-luvun lopulla seura osallistui parin juniorijoukkueen voimin piirisarjoihin ja tämän jälkeen juniorijoukkueita on pyritty saamaan toimintaan mukaan joka vuosi. Pelihaluja nuorten keskuudessa tuntui löytyvän kiitettävästi. Seuratoiminnan tavallisin kirous, vetäjien puute rajoitti kuitenkin jonkin verran tehokasta toimintaa. Useina vuosina kysyntää olisi ollut useammalle joukkueelle kuin mitä resurssit antoivat myötä.

Koko 1990-luku oli seuran toiminnassa hyvin jalkapallopainotteista aikaa. Jalkapallo on nousi 90-luvulla selvästi seuran ykköslajiksi. Esimerkiksi kelpaa vuosi 1991, jolloin miesten nelosdivisioonassa pelanneen ykkösjoukkueen ja viitossarjassa otelleen reservijoukkueen lisäksi seuraa edusti piirin jalkapallosarjoissa kolme juniorijoukkuetta. Rekisteröityjä pelaajia oli yli 80 ja virallisia otteluita kauden aikana kertyi noin 60.

80- ja 90-luvuilla talous on onnistuttu pitämään melko vakaalla pohjalla. Puutyöväenliiton ja kemiantyöväenliiton hiihtokilpailujen järjestäminen useina vuosina, sekä muiden paikkakunnan suurtapahtumien järjestelyihin osallistuminen on kartuttanut seuran kassaa. Rahaa toiminnan pyörittämiseen on hankittu myös nuorisodiskoiltojen, erilaisten talkoiden sekä sponsorirahoituksen avulla.

Talouden rungon muodosti tuolloin ja muodostaa yhä edelleen kunnalta saatava toiminta-avustus. Viime aikoina talkoiden määrä on vähentynyt ja sponsorirahan määrä on vastaavasti noussut.

Naisjaoston toiminta aktivoitui 1990-luvun lopulla. Jaosto otti ohjelmistoonsa alle kouluikäisille lapsille tarkoitetun jumppakerhon. Jumppakerhon toiminta aloitettiin syksyllä 1994 ja se saavutti alusta alkaen suuren suosion. Lapsia oli kerhossa keskimäärin 30. Kerhon tavoitteena oli liikunnallisen hauskanpidon avulla kehittää lasten perusliikuntataitoja ja harjoituttaa samalla lasten sosiaalisia taitoja. Tämä toiminnan osa hiipui 1990-luvun lopussa.